Kevätahava
Jotkut ikivihreät kasvit alkavat reagoida lisääntyvään kevättalven auringonpaisteeseen jo tammi-helmikuussa. Ne alkavat haihduttaa vettä. Kun maa on jäässä, ne eivät saa otettua vettä haihdutetun tilalle. Myös tuuli kuivattaa kasveja. Tätä ilmiötä ja siitä johtuvaa ruskettumista kutsutaan kevätahavaksi.
Helpoin tapa ahavan estämiseen on laittaa varjostukseksi valmis suojahuppu tai kääriä kasvi varjostusverkkoon. Suojat kiinnitetään mieluiten tammi-helmikuussa, viimeistään maaliskuussa. Tukikepit pitää muistaa lyödä paikalleen ennen maan jäätymistä. Huput poistetaan, kun maa on sulanut. Hallaharso ei sovi ahavasuojaukseen. Sen alla lämpötila nousee liiaksi, joten se ei ole ahava-aralle kasville hyödyksi vaan haitaksi.
Huputusta kaipaavia kasveja ovat mm. timantti- ja kartiotuijat, kartiovalkokuuset, alppiruusut sekä ulkomaalaista alkuperää olevat katajat ainakin nuorina. Huputustarve koskee aurinkoisia paikkoja. Jos taimi kasvaa varjoisalla paikalla, ei varjostustarvetta silloin ole. Kotimaiset katajat eivät tarvitse huputusta.
Ryhmäruusun talvisuojaus
Varmistetaan, että ryhmäruusun jalonnuskohta on vähintään 10-15 cm maan alla. Jos näin ei ole, multaa lisätään. Kasvualusta voi olla painunut kesän aikana. Lisäksi myöhään syksyllä tyvelle kasataan reilusti hiekkapitoista multaa tai talvisuojaturvetta. Versoja voi tarvittaessa lyhentää, jotta suojan levittäminen helpottuu. Varsinainen leikkaus tehdään keväällä.
Köynnösruusun talvisuojaus
Ensiksi selvitetään, onko köynnösruusu uusilla vai vanhoilla versoilla kukkiva.
Uusilla versoilla kukkivilla (esim. kanadalaiset lajikkeet) riittää, että varmistetaan että jalonnuskohta on vähintään 10-15 cm maan alla. Lisäksi myöhään syksyllä tyvelle kasataan reilusti hiekkapitoista multaa tai talvisuojaturvetta (+pakkaspeitto). Uusilla versoilla kukkivilla ei nimittäin haittaa, vaikka kasvia joutuisi paljonkin keväällä leikkaamaan.
Vanhoilla versoilla kukkivat (esim. Flammentanz) lasketaan alas lumen suojaan. Jos ei lunta tule, käytetään pakkaspeitettä tai kuivia lehtiä. Vaihtoehtoisesti köynnös voidaan peittää seinälle pakkaspeitteellä. Lisäksi tyvelle kasataan syksyllä hiekkamultamaata tai talvisuojaturvetta.
Kärhön talvisuojaus
Loisto-, viini-, ja tiukukärhöt istutetaan vähintään 20 cm syvempään. Tämä on tärkeää talvenkeston kannalta. Jos kasvualusta on painunut, multaa lisätään. Lumettomana talvena voi tyvelle levittää lisäksi esim. talvisuojaturvetta. Suoja levitetään aikaisintaan vasta kun maa on alkanut routaantua.
Jackmanii-ryhmän loistokärhöillä, viinikärhöillä ja tarhakellokärhöillä ei haittaa, vaikka maanpäällinen osuus suurelta osin paleltuisi, koska ne kukkivat uusilla versoilla.
Patens-ryhmän kärhöt kukkivat sekä vanhoilla, että uusilla versoilla. Kukinta aikaistuu jos maan yläpuolisia versoja saadaan säilymään. Jos mahdollista, Patens-ryhmän lasketaan alas lumen suojaan. Jos ei lunta tule, versot voidaan peittää esim. talvisuojaturpeella, kuivilla lehdillä tai pakkaspeitolla. Suojat levitetään vasta kun maa on alkanut routaantua.
Jänikset ja rusakot 
Pensaista kokemuksemme mukaan suojan tarvitsevat ainakin pensasmustikka, atsaleat ja vihmat. Myös erikoiset pensaat kannattaa suojata ainakin nuorena, ethän halua antaa erikoista suojattiasi jänön suuhun. Jänikset voivat syödä myös pensasangervoja, mutta ne uusiutuvat sen verran nopeasti, että niitä ei yleensä ole tapana suojata. Jos jänisten ravinto on vähissä ne voivat syödä melkein mitä tahansa pensasta. Voit itse arvioida, mille pensaille on jänisten suorittama ”leikkaus” haitallisinta. Yleisesti ottaen jäniksille maistuvat parhaiten nuoret pensaat.
Kaikki nuoret lehtipuut kannattaa suojata jäniksiltä riittävän korkealla verkolla. Minimikorkeus on 120 cm. Kuvittele rusakko seisomaan takajaloillaan hangen kuoren päällä. Jos lunta on hyvin runsaasti, voi olla tarpeen poistaa lunta verkon ympäriltä. Etenkin hedelmäpuut tarvitsevat suojan melko kauan, eivät vain nuorina.
Myyrät
Peltomyyrä syö puiden ja pensaiden kuorta kaluten sitä maanrajasta ylöspäin. Niinpä sille riittää melko matala suoja. Tärkeää on suojata ainakin nuoret lehtipuut. Hedelmäpuut kauemminkin. Voit tampata lunta kasvien ympäriltä ja pyydystää myyriä loukulla. Erilaisia haju- ja äänikarkoitteita voi kokeilla.
Vesimyyrä syö kasvien juuria ja mm. kukkasipuleita. Sitä on vaikea torjua muutoin kuin loukuilla. Jos puuvartisille kasveille laittaa maahan verkon, kasvi itse voi kärsiä siitä. Lähinnä kukkasipuleita voi istuttaa verkon sisään, sillä voi olla tehoa.
Kontiainen (maamyyrä) syö mm. hyönteisiä ja kastematoja. Se ei koske kasveihin.